Käyttäytyminen Mielipide

Voisimmeko jo lopettaa kilteistä koirista puhumisen?

“Musti on kiltti, sitä saa kyllä silittää”
“Naukusti on kiltti, se ei koskaan raavi ihmistä”
“Meidän Roope ei kyllä koskaan löisi toista, hän on niin kiltti”

Nämä kuvailut ovat varmasti tuttuja kaikille, ja kiltti-sana onkin niin iskostunut elämäämme lapsuudesta saakka, että sen todellista merkitystä harvemmin tulee kyseenalaistaneeksi.

Mutta palataan perusteisiin: mitä kiltti oikeastaan edes tarkoittaa?

Wikisanakirjan mukaan kiltti tarkoittaa sitä, että tahtoo toiselle hyvää. Okei, selvä. Kiltteys on siis synonyymi hyväsydämisyydelle.

Mutta miksi kiltteyttä sitten niin usein käytetäänkin kuvailemaan toimintaa (tai jonkun asian tekemättä jättämistä), kun lapsen tai eläimen konkreettinen toiminta niin usein kumpuaa jostakin aivan muusta, kuin kiltteydestä tai ilkeydestä?

Tämä on se ongelman ydin: kiltteys ei ole toimintamalli.

Murisevakin koira on kiltti

Koiraa kutsutaan kiltiksi, kun se ei pure, murise, riko tavaroita, hauku, paimenna lapsia, vartioi ruokaa, hypi päin, räyhää remmissä tai karkaile. Koiraa siis kutsutaan kiltiksi kun se on hiljaa, rauhallinen, lamaantunut ja huomaamaton.

Mitkään näistä käytöksistä eivät kuvaile olennon kiltteyttä, ne ovat tunteiden purkauksia tai opittuja käytösmalleja tietyissä tilanteissa. Mikään niissä ei yleisesti ottaen liity kyseisen olennon haluun tehdä kenellekään pahaa tai hyvää.

Moni ajattelee varmaan, että mitä väliä sillä oikeasti on. Kiltti on helppo yleisnimitys hyvin käyttäytyvälle olennolle, joka pärjää sosiaalisissa tilanteissa yhteiskunnan normien mukaan.

Olen itse viestinnänopintojeni aikana tutkinut mediarepresentaatiota, ja kielenkäytön vaikutus näkemykseemme yhteiskunnasta on kiinnostanut minua erityisen paljon. Näen, että se todellinen ongelma koirien kiltittelyssä piilee mielikuvassa, jonka se meille tarjoaa.

Koska eikö se erityislapsi tai arka koira tai kissapopulaatiossa kasvanut entinen koditon kissa, joka ei kykene käyttäytymään yhteiskunnan toivomalla tavalla, voikin olla pohjimmiltaan ihan yhtä hyväntahtoinen ja kiltti, kuin täydellisesti käyttäytyvä, hyvällä hermorakentella varustettu lajitoverinsakin?

Koira on opportunisti – ei tuhma

Kiltin vastakohta on tuhma, ja itse näen, että kiltteys vaatii kykyä tietoiseen päätökseen ottaa tai olla ottamatta muut yksilöt huomioon.

Koiralla tällaista kykyä ei ole, vaan koira on opportunisti joka toimii vaistojensa varassa, itselleen edullisella tavalla. Koira joko tavoittelee tai välttelee jotain, eikä se mielestäni liity kiltteyteen mitenkään.

Niin kauan kun puhumme lapsista ja eläimistä kiltteinä niiden käyttäytyessä tavalla, joka ei välttämättä ollenkaan vastaa niiden lajityypillistä käytöstä tai joka jopa peittää alleen niiden todelliset luonteet ja tunteet, meillä on käsissämme ongelma.

Käyttämällä kiltti-sanaa virheellisesti arjessa vahvistamme entisestään lapsilla esimerkiksi kiltin tytön syndrooman kaltaisia yhteiskunnallisia ongelmarakenteita sekä vääristynyttä kuvaa siitä, miten ihmisten ja eläinten yhteiselämän kuuluu sujua.

Koirat haukkuvat, se on niiden luonnollinen tapa kommunikoida. Koirat viestittävät epävarmuudestaan ja -mukavuudestaan (mikäli niiden pienempiä signaaleita ei huomioda) murisemalla tai näykkäisemällä. Koira saattaa purra, jos ihminen on viemässä siltä tärkeän resurssin, kuten luun, koska se on koiralle luontainen tapa toimia. Mikään näistä ei tee siitä ilkeää tai tuhmaa koiraa.

Voisimmeko jo lopettaa kilteistä koirista puhumisen?

Kun seuraavan kerran haluat viestittää vieraalle ihmiselle, että koirasi on sosiaalinen ja reipas, sano vaikka: “Mustia saa silittää, se on ystävällinen ja tykkää rapsutuksista”. Tai kun puhut lasten käytöksesta, jätä kiltittelyt kaapin pohjalle – myös joulun alla. Yhdenkään lapsen ei pidä turruttaa luonnettaan tai tarpeitaan saadakseen lahjoja.

Sen sijaan meidän kannattaa miettiä, mistä koirien, lasten tai muiden eläinten ei-toivottu käyttäytyminen johtuu ja miten me aikuisina ihmisinä voisimme helpottaa tukea tarvitsevien elämää omalla läsnäolollamme.

Kiltin muottiin väkisin survominen ei auta ketään.

Teksti on muokattu versio alun perin About Getting Lucky -blogissani 4/2020 julkaistusta tekstistä.

Voiko koira draamailla? Entä perseilevätkö koirat? Podijaksossa 27. Miten puhumme koiristamme? pohdimme Eläinopisto Faunan eläintenkouluttajien (at) Nina Ehrströmin ja Sanja Martikaisen kanssa sitä, miten kielenkäyttö vaikuuttaa kuvaamme koirista.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *