Arki koiran kanssa

Jokapaikankoiran ahdas muotti

Haaveilin yhteisistä kesäpiknikeistä. Helsingin keskustan puistoissa puiden varjossa vietetyistä iltapäivistä, joina minä lukisin kirjaa ja koira seuraisi maailman menoa rentona vieressäni. Kotimatkalla pysähtyisimme terassille yksille, kävisimme kahvilassa tai hyppäisimme mökille vievään bussiin.

Haaveilin koirasta, jonka ottaa mukaan kaikkialle. Se oli se tyypillinen Lassie-unelma, kaunis ajatus ihmisen parhaasta ystävästä tekemässä kanssani kaikkia niitä asioita, joita minä, ihminen, halusin tehdä. Mielessäni ei kertaakaan käynyt ajatus, että koira saattaisi haluta jotakin muuta.

Haavekuva kuitenkin mureni reilu kymmenen vuotta sitten, kun ensimmäinen oma koirani muutti luokseni. Koira, jota jännitti vilkkaat paikat. Stressiherkkä, nopeasti reagoiva ja epävarma koira, joka ei todellakaan kyennyt olemaan rennosti kahvilassa tai bussissa, ja joka paljon mieluummin juoksi täysiä metsissä, kuin hengaili kanssani keskustan puistoissa.

Lassie-unelma sai väistyä

On ihana ajatus, että koira ihmisen parhaana ystävänä aina nauttii, kun saa olla mukana siellä missä ihminenkin. Monestihan tämä pitääkin paikkaansa, ja monelle koiralle mahdollisuus päästä omistajan mukana töihin, ravintolaillalliselle tai roadtripille Norjaan antaa elämään valtavasti lisäarvoa ja positiivisia kokemuksia.

Mutta ei kaikille. Osalle koirista ihmisvilinä, yllättävät häiriöt ja vaihtuvat paikat taas aiheuttavat runsaasti stressiä, jopa pelkoa.

Yritin itse aivan liian pitkään sovittaa koiraani sille sopimattomaan jokapaikankoiran muottiin. Ajattelin, että jos vain mennään ja tehdään, koira kyllä jossain vaiheessa tottuu.

Niin ei kuitenkaan käynyt. Päin vastoin minä turhauduin, koira alkoi jännittää enemmän ja meidän suhteemme kärsi. Kantapään kautta pikku hiljaa ymmärsin, että asetelman ei välttämättä kuuluisi olla sellainen, että koiran aina väkisin täytyisi sopeutua minun, ihmisen, toiveisiin. Että koiran ei tarvitse eikä kuulu mahtua mihinkään muottiin.

Riittääkö sietäminen?

Toivoisin, että jatkuvasti lisääntyvä tieto koirien hyvinvoinnista avaisi meidän kaikkien silmiämme tarkastelemaan kriittisemmin koirien mielentilaa eri tilanteissa. Nauttiiko koira lomareissusta sukulaisten luokse? Viihtyykö se varmuudella terassilla? Vai sietääkö se vain, koska se on siihen opetettu?

Sietäminen tarkoittaa jonkin asian kanssa toimeen tulemista, kestämistä. Minun omissa koiranlukutaidossani ja koulutusosaamisessani olisi vuosikymmen sitten ollut parantamisen varaa, ja osaavammissa käsissä minunkin koirani olisi varmasti saattanut oppia nimenomaan sietämään monia tilanteita paremmin.

Mielestäni koira kuin koira kuitenkin ansaitsee saada osallistua ihmisten aktiviteetteihin omilla ehdoillaan, oikeasti viihtyen. Koira ei voi meille sanoin kertoa, haluaako se tulla mukaan kahvilaan vai jäädä kotiin, joten arvio jää meidän koiranomistajien vastuulle. Siksi meidän täytyy opetella lukemaan koiran elekieltä ja tulkitsemaan aitoja tunnetiloja käyttäytymisen takana.

Rento, iloinen koira pystyy esimerkiksi rauhoittumaan, sen korvat ja häntä ovat rennoissa asennoissa, se syö herkkuja ja ottaa mielellään kontaktia omistajaan, eikä pälyile jatkuvasti ympärilleen.

Pienillä asioilla iso merkitys

Haastattelin Riivattu Rakki -koirapodcastissani jaksossa 58. Koiran kanssa matkustaminen koiransa kanssa pakettiautossaan ympäri Eurooppaa reissaavaa Hanna Vartiaa. Vartia kuvailee mielestäni osuvasti, miten paljon koiran kokemukseen voi vaikuttaa tekemällä reissusuunnitelmat koiralähtöisesti.

Reaktiivisen koiransa kanssa Vartia on tottunut valitsemaan pysäköintipaikoiksi rauhallisia alueita, joilla ei ole liiaksi ohi kulkevia ihmisiä. Matkakohteetkin ovat valikoituneet pitkälti sen mukaan, että myös koira todella pääsee nauttimaan, eikä sen tarvitse stressata. Pienilläkin muutoksilla monista tilanteista voi tehdä koiralle huomattavasti miellyttävämpiä.

Vuosien varrella olen itse oivaltanut niinkin yksinkertaisen asian, kuin että tilanteita todella voi ja kannattaa muokata koiralle sopivammiksi.

Ihmisvilinää jännittävän koiran kanssa matkakohteeksi voi valita esimerkiksi ruskareissun Lappiin. Kahviloissa ahdistuvan koiran kanssa taas kahvikupin voi napata mukaan, ja siirtyä vaikka meren rantaan juomaan kahvia aaltoja katsellen. Ja sen citypuistoissa kierroksilla käyvän koiran kanssa piknikille olisi voinut lähteä ihan vain lähimetsään.

Unelmaloma koiran silmin

Kun nykyään suunnittelen yhteisiä aktiviteetteja koirani kanssa, mietin aina ensin, mitä koira haluaisi tehdä. Miltä sen unelmakesäpäivä näyttäisi?

Yleensä päädymme lähtemään rennolle metsälenkille, missä koira saa liikkua sille ominaiseen tahtiin ja tehdä koiramaisia asioita ilman, että rajoitan sen toimintaa. Retkelle yleensä otetaan mukaan paljon nameja, joita koira saa etsiä varpujen seasta. Kotimatkalla saatamme pysähtyä eläintarvikeliikkeessä, sillä se on paikka, jota koirani vuosien varrella on oppinut ei vain sietämään, vaan rakastamaan. Teemme kierroksen kaupassa koiran nuuskutellessa läpi jokaisen herkun ja ruokasäkin.

Kun sitten itse suuntaan terassille tai lomareissulle, koira jää kotiin tai vien sen hoitoon sille tuttuun paikkaan, missä tiedän koiran viihtyvän. En enää sure, ettei koirani voi viettää kesäiltaa kanssani terassilla, enkä ole pahoillani, etteivät yhteiset ulkomaan seikkailut olleet meitä varten. Sen sijaan iloitsen, että koirani on avannut silmäni näkemään maailman eläimen silmin.

Nykyään tiedän, että ne parhaat piknikpaikat löytyvät sieltä, missä koiranikin todella viihtyy.

Teksti on julkaistu alun perin Springerspanieliyhdistyksen tiedotelehti Springerissä 2/2024.

Lisää minun ja Luckyn tarinasta, haasteista ja yhteisistä oivalluksista voi kuunnella podijaksossa 9. Näin koirani muutti elämäni.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *