Koirien välisestä kommunikoinnista puhuttaessa nousee esiin sanat dominanssi, arvojärjestys ja hierarkia.
Ennen kuin koiria alettiin tutkia tarkemmin omana lajinaan, koiran käyttäytymisen ymmärtäminen perustui pitkälti susitutkimuksiin, ja tarkemmin ottaen vankeudessa elävien susien parissa tehtyyn Rudolf Schenkelin susitutkimukseen vuodelta 1947. Tutkimustuloksissa huomattiin, että vankeudessa elävien susien välille muodostui tiukkoja, aggressiivisuuden kautta ylläpidettäviä arvojärjestyksiä.
Myöhemmin kävi ilmi, että vapaana elävät sudet käyttytyvätkin hyvin eri tavalla, eli että tutkimustulokset eivät olleetkaan luotettavia. Ihmiset olivat kuitenkin jo ehtineet vetää tästä johtopäätöksiä, ja myös yleistää tutkimustulokset koiriin.
Näin syntyi ajatus, että koirien välisissä suhteissa olisi pysyviä, aggressiivisuuden kautta ilmeneviä hierarkioita, ja että koiralaumoissa aina olisi alfoja, joita muut kunnioittivat.
Koiralaumojen muuttuva hierarkia on totta
Nykytutkimus on kumonnut vanhat hierarkiauskomukset, ja koirien välillä voidaankin nykyään enemmänkin nähdä olevan jatkuvasti muuttuvaa hierarkiaa, eläintenkouluttaja (at) Nina Ehrström sanoo.
– Resurssitilanteessa se yksilö joka haluaa jotain erityisen paljon saattaa olla hanakammin sanomassa muille kyseisestä resurssista, kun taas roolit saattavat muuttua täysin kun kyseessä on jokin muu tilanne, Ehrström selittää.
Koirien väliset roolit vaihtelevat siis riippuen siitä, mistä tilanteessa on kyse, ja miten arvokkaita esimerkiksi eri resurssit ovat eri yksilöille.
Lisää aiheesta voit kuulla podcastin jaksossa 69.