Koirakoulu Pawsiteam mursi taannoin somessaan pinttyneen uskomuksen siitä, että koiraa täytyisi väsyttää jotta se voisi hyvin.
Voin myöntää että tämä uskomus on ollut pinttynyt aiemmin myös omaan päähäni.
Etenkin pentujen ja nuorten, aktiivisten koirien kohdalla tätä on kuullut niin usein, että ei ihme että koiranomistajan arjessa on hetkittäin hyvin vahvasti ollut esillä käytösmallit, joilla olen ajatellut väsyttäväni koirani mahdollisimman tehokkaasti.
Oman koirani Luckyn ollessa nuorena epävarma ja kroonisesti hyvin stressaantunut, sekä samalla vilkas ja energinen, ajattelin usein että väsyttäminen on ratkaisu loputtomaan haukkumisen ja rauhoittumisen vaikeuteen. Ajattelin että pitkällä lenkillä, intensiivisillä treeneillä tai jännittävällä seikkailulla Lucky väsyisi ja malttaisi kunnolla rauhoittua nukkumaan, ja itse saisin vihdoin hetken hengähtää kuormittavassa koira-arjessa.
Todellisuudessa ei ollut kyse siitä että Lucky olisi tarvinnut enemmän aktiviteettia, vaan siitä että sen arjen olisi pitänyt olla tasaisempaa ja stressittömämpää.
Levottomuus ei ollut peräisin loputtomasta energiasta, vaan ylikuormituksesta ja stressistä. Koiran väkisin väsyttäminen vain pahensi tilannetta entisestään.
Pawsiteam tiivistää hyvin: ”Sen sijaan koiralle tulisi tarjota sopivassa suhteessa liikuntaa, virikkeitä ja lepoa, eikä vain tähdätä siihen että koira on väsynyt.”
Podijaksossa 12. Lajityypilliset tarpeet ja käyttäytyminen juttelemme Eläinopisto Faunan eläintenkouluttajien (at) Nina Ehrströmin ja Sanja Martikaisen kanssa nimenomaan lajityypillisistä tarpeista ja siitä, mitä koira tarvitsee voidakseen hyvin.
